PISA-tutkimuksen julkistaminen nostaa joka kerta vilkkaan keskustelun oppimistuloksista, koulutuspolitiikasta ja niiden suunnasta.

Mikä PISA-tutkimus on? Miten se toteutetaan? Onko syytä huolestua laskeneista PISA-tuloksista? Mitä PISA oikein mittaa ja mistä tulokset kertovat?

Kansainvälinen PISA-tutkimusohjelma (Programmme for International Student Assessment) on taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n kolmen vuoden välein toteuttama. Tutkimuksessa arvioidaan säännöllisesti 15-vuotiaiden nuorten osaamista kolmella sisältöalueella eli lukutaidossa, matematiikassa ja luonnontieteissä. Vuonna 2015 pääalueena oli luonnontiede. Vaihtuvana aihealueena oli yhteistoiminnallinen ongelmanratkaisu.

PISA-tutkimuksen tarkoituksena ei ole suoranaisesti arvioida perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden toteutumista, vaan tutkimuksen kohteena on se, kuinka nuoret hallitsevat niitä keskeisiä taitoja, joiden avulla he pärjäävät tulevaisuudessa.

Koska PISA-tutkimus on kansainvälinen, se johtaa väistämättä vertailuun eri maiden ja alueiden välillä. Vertailu on kuitenkin toissijainen asia. Tutkimuksen tuottama laaja, edustavasti ja luotettavasti kerätty aineisto ja testatut mittarit antavat tietoa opetuksen tutkimukseen ja koulutuspolitiikan kehittämiseen ja arviointiin.

Tämä teos on ensimmäinen suomenkielinen vertaisarvioitu ja tieteellisen kustantajan julkaisema PISA-raportti. Opetus- ja kulttuuriministeriö on tukenut teoksen julkaisemista.Kirja koostuu 13 itsenäisestä vertaisarvioidusta artikkelista ja erillisestä PISA-tutkimuksen menetelmiä kuvaavasta luvusta, joka esittelee PISA-tutkimuksen toteutuksen aina aineistonkeruusta analyysimenetelmiin. Menetelmäartikkeli on ensimmäinen suomenkielinen yleisesitys aiheesta.

Kirja sopii kaikille oppimistuloksista, niiden kehityksestä ja niiden taustalla olevista tekijöistä kiinnostuneille lukijoille, kuten opettajankouluttajille, opiskelijoille, tutkijoille, koulutuksen järjestäjille ja koulutuspolitiikan päättäjille.