Tiimalasia pidetään Danilo Kišin pääteoksena ja yhtenä vaikuttavimmista holokaustin kuvauksista. Tapahtumat sijoittuvat 1942 alkuun, jolloin "lopullinen ratkaisu" koskettaa myös Unkarin ja Jugoslavian juutalaisia.

E. S. on eläkkeelle jäänyt rautatievirkailija ja huolehtivainen perheenisä, mutta samalla peloista ja synkistä aavistuksista kärsivä alkoholisoitunut työvelvollinen. Hän yrittää mukautua juutalaisten elämää rajoittaviin lakeihin, riitelee sukulaisten kanssa ja istuu nimettömien viranomaisten kuulusteluissa. Kafkan Josef K:n tavoin myös E. S:n kaikki ponnistelut valuvat hiekkaan: hänen kohtalonsa on yhtä ennalta määrätty kuin kotitalon sortuminen samalla hetkellä, kun hän sulkee oven perässään viimeisen kerran.

Kuten Varhaisia suruja ja Puutarha, tuhka myös triptyykin viimeinen osa pohjautuu Kisin perheen tarinaan. Danilon isä, E. S:n esikuva, kuoli Auschwitzissa. Tiimalasi on monitasoinen "rikosromaani", joka paljastaa asioiden ja ihmisten keskinäiset yhteydet kuva kuvalta kuin perhealbumi tai kerros kerrokselta kuin arkeologinen kaivaus. Se yhdistää fantasiaa ja faktaa ja kuvaa ironisesti mieletöntä maailmaa, jossa selviytyäkseen ihmisen täytyy olla yhtä aikaa hullu ja selvänäkijä.

Unkarilainen Szabolcs Tolnai on tehnyt Tiimalasin pohjalta elokuvan 2007.