Tie Jyväskylän yliopistoksi on kulkenut monen kehitysvaiheen kautta: oltiin seminaari vuonna 1863, kesäyliopisto 1912, ylioppilasseminaari 1923, kasvatusopillinen korkeakoulu 1934, yliopisto 1966. Tarinoita on suunnaton määrä, monet niistä ylittävät instituutioiden rajapyykit. Käsillä ovat eletyn elämän kertomukset tästä sivistyksellisestä ja kansansivistyksellisestä jatkumosta. Uno Cygnaeuksen perustamasta Suomen ensimmäisestä opettajainkoulutuslaitoksesta muodostui suomenkielisen sivistyksen keskus ja myös ainoa paikka, jossa naiset saivat korkeampaa opetusta. Suomenkielisen kulttuurin "kuka kukin on" oli vahvasti kytköksissä seminaariin.

Maamme ensimmäisessä seminaarissa luotiin pioneerityönä pohja koko nykyiselle tasa-arvoiselle koulutusjärjestelmällemme. Seminaarin piirissä muovautui edelleenkin käytössä olevia kouluvuoden traditioita, kuten monet koulujen juhlat. Pedagogisesta innostuksesta ja yliopistohaaveista seminaari kehittyi kasvatusopilliseksi korkeakouluksi ja sadassa vuodessa "koulujen koulusta" oli viimein kehkeytynyt oikea yliopisto, jonka vahvuuksiin kuuluu edelleenkin kasvatustiede.

Teos on julkaistu yliopiston opettajankoulutuksen 150-vuotisjuhlavuonna yliopiston tiedemuseon uuden Soihtu-näyttelykeskuksen avajaisissa. Teoksen nimi tulee piirilääkäri ja vapaaherra Wolmar Schildtiltä, joka toi suomen kieleen sanat tiede ja taide. Lausahduksella "oi kuvatuksia ja mielijuohteita" hän hehkutti tulevaisuuden näkyään Jyväskylässä toimivasta suomenkielisestä yliopistosta. Teos sisältää tiedemuseon aiemmin julkaisematonta lähde- ja kuvamateriaalia.