Väinö syntyi Ilomantsin Kuolismaan kylässä marraskuussa 1917. Hän varttui nuorukaiseksi suurten metsien ja hyvien kalavesien äärellä. Hän lähti asepalvelukseen syksyllä 1937 ja vapautui sieltä syksyllä 1939. Väinö ja muut kuolismaalaiset nuoret miehet kutsuttiin ylimääräisiin harjoituksiin lokakuussa 1939. Talvisodan jälkeen Väinö työskenteli metsätöissä Ilomantsin salomailla kesäkuuhun 1941 saakka, kunnes Ilomantsin reserviläiset kutsuttiin jälleen ylimääräisiin harjoituksiin Enon Kaltimoon. Siellä ilomantsilaiset sijoitettiin JR 9 toiseen ja kolmanteen pataljoonaan. Kaltimosta joukot siirtyivät marssien Ilomantsin kautta Koveroon, josta matka jatkui heinäkuun alussa Tohmajärvelle.

Torstaina 10. heinäkuuta suomalaisjoukot aloittivat hyökkäyksen, tavoitteena vallata takaisin talvisodassa menetetyt maa-alueet.

Hyökkäyksen alussa eteneminen oli hidasta, sillä ensimmäisinä viikkoina rajan läheisyydessä neuvostojoukot taistelivat sitkeästi vahvasti linnoitetuissa asemissa. Elokuun puolivälissä vallattiin Sortavalan kaupunki ja siinä vaiheessa Väinö ylennettiin korpraaliksi. Syyskuussa hyökkäys jatkui Vieljärveltä Nirkan ja Kaskanan korpien kautta Äänisjärven rantaan. Kesän ja syksyn raskaissa taisteluissa haavoittui ja kaatui satoja suomalaisia.

Lokakuun 6. päivänä joukot ylittivät Syvärin ja seuraavan kuukauden aikana sinne saatiin muodostumaan sillanpääasema. Syksyn kuluessa rintamalinjat vakiintuivat ja Syvärillä alkoi kaksi ja puoli vuotta kestävä asemasotavaihe. Huhtikuussa 1942 venäläisjoukot yrittivät häätää suomalaiset Syvärin länsipuolelle, mutta suomalaislinjat kestivät venäläisten hyökkäyksen. Kelirikkohyökkäyksenä tunnetun taistelun päätyttyä, alettiin välittömästi korjata taistelujen aikana tuhoutuneita estelinjoja ja puolustusasemia. Huhtikuisena iltana, vuonna 1942, Väinö oli kaverinsa Aleksin kanssa Simanovan peltoaukealla korjaamassa vaurioitunutta estettä. Venäläistukikohdassa, tarkka-ampuja oli havainnut miehet esteellä...