Vanhus Joosef Hesykasti oli merkittävimpiä 1900-luvun Athos-vuoren kilvoittelijoita. Hän syntyi v. 1897 Paroksen saarella, ja sai kasteessa nimekseen Franciscos. Hän kiinnostui jo nuorena pyhien isien elämäkerroista, ja niiden myötä hänessä heräsi voimakas halu päästä itse kilvoittelemaan ihailemiensa askeetikkojen tavoin. Eri vaiheiden jälkeen Franciscos lähtikin jo hieman yli 20-vuotiaana Athos-vuorelle, kilvoitellen siellä aluksi muutamien kokeneiden hengellisten isien ohjauksessa, ja myöhemmin itse munkiksi vihittynä monien nuorempien kilvoittelijoiden oppaana ja ohjaajana. Vanhus Joosef eli Jumalan läsnäolossa ja saavutti suuren nöyryyden, mutta syvällisen hengellisen viisauden ja armon kokemusten hintana oli uskomattoman kova ruumiin ja hengen kilvoitus. Hän oli äärimmäisen ankara itseään kohtaan, mutta ohjattavilleen lempeä ja ymmärtävä, viimeiseen asti heitä esirukouksissaan ja neuvoissaan puolustaen ja hoivaten, kuten hänen nyt julkaistavista kirjeistään käy ilmi. Vanhus Joosef kuoli Athos-vuoren Uudella skiitalla Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisen juhlapäivänä 15.8.1959. On sanottu, että kilvoituselämän elpyminen Pyhällä vuorella etenkin 1990-luvun lopulla oli pitkälti vanhus Joosefin opetusten ja hänen seuraajiensa vaikutusta. Hänen perintönsä ulottuu myös Pohjois-Amerikkaan, jossa hänen opetuksiaan seuraten on perustettu jo useita luostareita. Vanhus Joosef rakasti hiljaisuutta ja rukousta, ollen siten esimerkkinä ja innoittajana tuhansille muille, jotka hänen jälkeensä ovat Athos-vuorella ja ympäri maailmaa jatkaneet omaa kilvoitustaan Jeesuksen rukouksen ja hesykasmin hengessä.