Tutkimus on ensimmäinen systemaattinen kuvaus kuurosokean henkilön kosketukseen pohjautuvan kommunikaation kehittymisestä. Laaja kirjallinen ja kuvallinen dokumenttiaineisto on koottu pääasiallisesti aikuisena kuurosokeutuneen ja kuulevan-näkevän informanttien vastavuoroisista kokemuksista 14 vuoden ajalta. Työ kuvaa haptisen järjestelmän omaksumista parisuhteessa, järjestelmän systemaattista kehittämistä ja kerätyn dokumenttiaineiston analyysiä. Aineistoa on täydennetty muilta kuurosokeilta henkilöiltä sekä kansallisesta ja kansainvälisestä kurssitoiminnasta saadulla dokumentoidulla palautteella. Aikuisena kuurosokeutuminen on usein etenevää, mikä edellyttää monimuotoisen kommunikaation jatkuvaa soveltamista. Vaikka henkilön itseilmaisu puheella/viittomalla säilyy, tiedon vastaanottamisen menetelmät vaihtuvat elämän aikana useaan kertaan.

Tutkimus kuvaa haptiiseja eri tilanteissa aistitietoa täydentävänä ja itsenäisenä kommunikaationa. Haptiisit ilmentävät sosiaalishaptista palautejärjestelmää, sosiaalisia pikaviestejä, keholle piirtämistä, kontakteja henkilöihin ja ympäristöön sekä liikkeillä opastamista. Haptiisien avulla voidaan järjestelmä ulottaa tunneprofiilien tuottamiseen, eri taiteiden kokemiseen sekä harrastusten ja kilpailujen välittämiseen. Uuden kommunikaatiojärjestelmän kehittämisen vaiheet on tutkimuksen aineistojen analyysin perusteella voitu ryhmittää vaiheisiin, joita ovat kokemuksellinen perehtyminen, sosiaalinen dekonstruktio, sosiaalishaptisen kommunikaation kuvauksen kehittäminen ja yleistäminen teoriaksi sekä niiden kautta haptiisien ja hapteemien käsitteellistäminen ja löytäminen. Haptiisien kuvaus ja niiden käyttö on sosiaalinen innovaatio, jota on opetettu myös kolmansille osapuolille.