Talous ymmärretään nykyään markkinoiden kautta. Etsittäessä ratkaisuja ongelmiin sen alueella vedotaan siihen, että "markkinat ovat puhuneet". Markkinat ovat toki tärkeä ohjausmekanismi, mutta yksin niiden avulla ei talouden toimintaa voida ymmärtää. Pekka Piironen esittää tutkimuksessaan, että kapitalismin nykymuotoa olisi luonnehdittava epävarmuuden taloudeksi. Se on poliittinen, taloudellinen ja yhteiskunnallinen järjestelmä, jota ohjaavat poliittiset intressit ja jonka ylläpitämiseen osallistumme me kaikki.

Epävarmuuden taloudessa on kysymys toimista, jotka aiheuttavat taloudessa repeämän, esimerkiksi talous- tai finanssikriisin. Piironen tarkastelee sitä, kuinka nämä repeämät kuitenkin paradoksaalisesti antavat taloudelle elämän. Samalla me kaikki joudumme talousjärjestelmän pelastaaksemme kohtaamaan finanssikriisin ja vastaamaan siihen kollektiivisella vakuudella.

Tutkimuksessa analysoidaan kapitalistista taloutta filosofian, taloustieteen ja yhteiskuntatieteiden tarjoamien lähtökohtien kautta. Nämä keskustelut ovat tarjonneet tarvittavia aineksia uusien käsitteiden muodostamiselle. Uusien käsitteiden luomisen tarkoitus on ollut tavoittaa aikaisempaa paremmin nykytalouden olemus.

Epävarmuus luonnehtii tapahtumia, joita ei voi saada haltuun riskienhallinnalla. Epävarmuus täytyy vain kohdata sellaisenaan. Petos on puolestaan repeämä, joka rikkoo talouden järjestystä. Kun repeämä antaa taloudelle elämän, niin se tarkoittaa, että repeämä antaa talouden toimijoille syyn pohtia, mitä taloudellisessa mielessä on tehty väärin ja mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Muuten ei olisi mitään syytä reflektoida ja muuttaa toimintaa.

Tutkimuksen keskeisin väite on, että talouden repeämä ja kollektiivinen vakuus muodostavat akselin, jolla arvontuotanto ja sen keskeytymättömyys nykyään voidaan taata. Talouden repeämä on seurausta arvaamattomuudesta, mutta myös kokeiluista, innovaatioista ja uuden luomisesta. Näistä epävarmuuden tiloista syntyviä repeämiä voidaan lopulta kattaa vain kollektiivisella vakuudella. Talouden rakenteessa tämä tarkoittaa sitä, että emme voi uusintaa omaa elämämme ehtoja tai toimeentuloamme muutoin kuin takaamalla arvontuotannon.