"Tähän kirjaan kokoamissani teksteissä on kysymys lapsista, heidän kehityksensä vaikeuksista ja keinoista selviytyä niistä. Kysymys on myös vanhemmista, heidän ahdistuksistaan, heidän tavastaan olla lapsen kanssa" "Puheen, luomisen keinoin ihmisolento onnistuu ylittämään kyvyttömyyden tunteensa: hän kärsii, koska hänen halunsa ovat hajanaisia, yhteismitattomia ja kaikkia niitä on mahdoton tyydyttää." Mutta paljon tarpeetonta kärsimystä voidaan välttää antamalla lapselle kunnioitetun subjektin asema heti syntymästä lähtien. Mitä ihmislapsen kunnioittaminen tarkoittaa käytännön elämässä, on keskeinen aihe Doltolla, jolla lasten psykoanalyytikon työnsä perusteella on niin paljon kokemusta sen puuttumisesta.

Tärkeitä aiheita ovat tunteet, niiden ilmaisu ja niiden ilmaisun salliminen toisille , sekä lapsen riippuvuus emotionaalisesta ympäristöstään.

Varhaiskasvatus on Dolton suuri huolen aihe, "digestiiviseksi" kutsuttu koulu on erityisen purevan kritiikin kohde. Kasvatetaanko lapsista tottelevaisia lampaita vai itsenäisesti ajattelevia ihmisiä. Sisältyykö jo koulun systeemiin syrjäytymisen siemen niiden kohdalla, jotka ovat tavallista lahjakkaampia, tavallista herkempiä, erilaisia kuin toiset? Onko sopeutuminen todella terveyden merkki? Saako olla erilainen ja kukoistaa?

Doltolla on näkemys siitä miten lapsi pitää ottaa vastaan ihmisyhteisössä, kuinka hänet kohdataan. Esimerkkinä kohtaamisesta on Dolton v.1979 perustama Maison Verte, matalan kynnyksen keskus, jossa psykoanalyytikon tehtävänä on toimia "ahdistuksenimijäsienenä", joka kohtaa tietyllä tavalla niin lapsen kuin hänen seurassaan olevan aikuisenkin.