Minkälaiseksi terveysosaajaksi nuori määrittyy tupakkavalistuksen sisältöjen ja menetelmien viidakossa? Mikä rooli kokeilulla on tupakoimattomuuteen päätymisessä? Entä minkä arvoista on tupakkasosiaalisuus? Kuinka tukea nuorten vahvaa lopettamishalukkuutta ja mistä on tupakoimattomuutta edistävä oppimisympäristö tehty?

Enemmistö nuorista kertoo arvostavansa savuttomuutta. Nuoret olisikin hyvä ottaa mukaan tupakkavalistuksen tekemiseen myös tekijöinä, ei vain valistuksen kohteena, ehdottaa Nuorisotutkimusverkoston tutkija Anne Puuronen. Valistus on usein liian aikuislähtöistä eikä välttämättä tavoita nuoria parhaalla mahdollisella tavalla. Myös valistuksessa esiintyvät sukupuoliasetelmat voivat olla hyvin stereotyyppisiä: naisten tupakointi esitetään epämiellyttävänä, koska miehet eivät pidä tupakoivista naisista, kun taas miesten kohdalla puhutaan haitoista miesten terveydelle. Samoin pariskunnat ovat aina mies-nais-pariskuntia.

Kun nuorilta itseltään kysyttiin heidän motivaatiotaan tupakoimiseen, kävi ilmi, että jonkinlainen "motivoimaton tupakointi" oli melko yleistä: nuoret tupakoivat ilman mitään erityistä syytä tai tarvetta. Tämä olisi Puurosen mukaan syytä huomioida myös valistusta suunniteltaessa.

Ei pala, palaa, ei pala -teos kertoo tupakkavalistuksen ja nuorten tupakoimista koskevien valintatilanteiden risteyskohdista. Tupakkavalistuksen vaikuttavuutta arvioidaan kirjassa nuorten valistusmuistojen kautta. Tarkasteltavana ovat myös koulujen ja oppilaitosten mielipideilmapiirit (esimerkiksi erot ammattikoulujen ja lukioiden välillä) ja ammatilliset käsitykset nuorten tupakoimattomuuden edistämisen yhtenä osatekijänä.

Kirjan aineistoina ovat kysely nuorten valistusmuistoista, otokset erilaisista valistusmateriaaleista ja eri toimialojen tupakkavalistusasiantuntijoiden haastattelut. Terveystaju-käsitteen, kielitieteen ja toimintaympäristölähtöisen terveyden edistämisen näkökulmista nuorten tupakkakäyttäytymistä profiloivat keskeisimmin kokeilukokemuksesta haarautuvat tiet tupakoimattomuuteen ja erilaisiin tupakointitapoihin sekä vahva lopettamishalukkuus. Teos on tarkoitettu edistämään nuorten tupakkariippuvuuden laadullista tutkimusta. Kirja sopii lääketieteen ja terveystieteen, mutta yhtä lailla kulttuuri- ja yhteiskuntatieteiden oppikirjaksi. Kirja käy myös koulu- ja opiskelijaterveydenhoitajien, opettajien ja terveysjärjestöjen ammattilaisten työrukkaseksi ja sopii vanhemmille, jotka ovat kiinnostuneita nuorten tavoista kohdata tupakka.