Eurooppalaisuudessa eurooppalaisinta on uusi aika, joka alkoi kun syvyysperspektiivi elpyi renessanssissa, ja täydellistyi kun uudet, visuaaliseen mieltämiseen perustuvat luonnontieteet syntyivät. Ne käynnistivät ihmisen historiassa koskaan ennen näkemättömän muutoksen.

Eurooppalaisuuden historia on olennaisesti, tai pitäisikö sanoa olemuksellisesti, kulttuurihistoriaa ja ajatushistoriaa. Uudella ajalla tapahtuneet tajunnalliset mullistukset ovat valtavia, vaikka niistä ei kouluissamme juuri paljoakaan opeteta. Siksi me tavalliset ihmiset olemme heikossa asemassa, jos ja kun pyrimme selvittämään itsellemme, mitä päässämme nyt täsmälleen tapahtuu.

Historiamme avainsanoja ovat sellaiset kuin perspektiivi ja kartesiolainen järki. Voimme käyttää sanaa perspektiivi sen kummassakin merkityksessä: sekä kuvaamaan maalaustaiteeseen ilmestynyttä syvyysperspektiiviä että historian ymmärryksen syvenemiseen liittyvää pitkää aikaperspektiiviä.

Kartesiolainen järki on ajattelumme kielioppi. Lauseemme lausutaan tajunnallisella näyttämöllä, jossa roolihahmoina ovat subjekti ja objekti. Siitä on hyvä alkaa.