Kuningas Salomo oli maailmankuulu rikkaudestaan ja viisaudestaan. Hän sepitti sananlaskuja ja ratkaisi ongelmia. Hänen viisauttaan tultiin kuulemaan ulkomailta asti. Salomon tärkein muistomerkki oli kuitenkin se ihana temppeli, jonka hän rakensi Jerusalemiin Herran nimen asunnoksi.

Nuoresta Salomosta kerrotaan, että hän rakasti Herraa. Naiset koituivat kuitenkin tämän miehen kohtaloksi. Salomolla oli nimittäin haaremissaan tuhat naista, mikä oli jyrkässä ristiriidassa Mooseksen lain kanssa. Ulkomaalaiset vaimot kärttivät häntä rakentamaan uhripaikkoja omille jumalilleen Jerusalemiin. Salomo suostui heidän pyyntöihinsä ja lankesi lopulta palvomaan itsekin heidän jumaliaan. Vanhuudessaan hän kirjoitti kaikkeen pettyneen miehen muistelmat: Saarnaajan kirjan.

Salomo kertoo menestyneestä miehestä, joka sai toteuttaa itseään jokaisella elämän alueella - ja julisti kuitenkin kuoleman edessä kaiken saavuttamansa ”turhuuksien turhuudeksi”. Näiden sivujen äärellä lukija joutuu kysymään itseltään, miten Herraa rakastavasta ihmisestä voi tulla epäjumalien palvoja. Mitä se tekee miehelle, että hän hylkää yksiavioisuuden? Miksi itsensä toteuttaminen ei riitäkään elämän tarkoitukseksi?

Viime kädessä ratkaiseva kysymys on kuitenkin tämä: Mikä oli Salomon suhde Jumalan sanaan?

Kirjailija Mailis Janatuinen (FM, TM) on tullut tunnetuksi Raamatun henkilöitä käsittelevistä teoksistaan. Hänen Valtakunta etsii taistelijoita -sarjassaan ovat ilmestyneet mm. kirjat Daavid, Paavali ja Mooses.

”Salomo oli enemmän rauhan mies kuin taistelija. Hän oli syntynyt Daavidin ja Batseban skandaalinkäryisestä suhteesta, eikä hänen kruununperimyksensä ollut millään muotoa itsestään selvä asia. Salomosta kehkeytyi kuitenkin hyvä kuningas, jonka aikana Israel kohosi ennen näkemättömään kukoistukseen.”