Työväenliikkeen aatehistoria on kirjoitettu Suomessa lähes yksinomaan miesten näkökulmasta. Naissosialistien toimintaa on tutkittu Sosialidemokraattisen naisliikkeen sekä perhe- ja sosiaalipolitiikan kontekstissa, mutta heidän määritelmänsä sosialismin sisällöstä ja työväenliikkeen poliittisista tavoitteista ovat jääneet historiantutkimuksessa liikkeen miesjohtajien näkemysten varjoon.

Väitöstutkimuksessaan Mikko Kemppainen nostaa esille kolme 1900-luvun alun työväenliikkeessä näkyvästi poliittiseen keskusteluun osallistunutta sosialistista naiskirjailijaa ja avaa heidän kauttaan ajan vasemmistoideologian monimuotoisuutta uudella tavalla. Hilja Pärssisen (1876-1935), Hilda Tihlän (1870-1944) ja Elvira Willmanin (1875-1925) teksteihin ja elämäkerrallisiin lähteisiin pohjaava analyysi luo monin paikoin aikaisemmasta tutkimuksesta poikkeavan kuvan työväenliikkeen aatehistoriasta ja tuo esille naisten suuren merkityksen sosialistisen ideologian rakentajina. Naisten avulla tutkimus myös osoittaa uskonnolla olleen huomattavasti merkittävämpi asema vuosisadan alun työväenliikkeen aatekentässä kuin aikaisemmassa tutkimuksessa on esitetty