Sointulan Eläkkeensaajat ry on keskikokoinen ja keski-ikäinen eläkeläisjärjestö. Sen toiminta pyrkii tuomaan ikäihmisiä kodeistaan yhdessäoloon ja näin parantamaan heidän elämänlaatuaan. Tämä kertomus valottaa yhdistyksen haasteita, joita ikääntyneiden ja eri taustoista tulevien ihmisten näkemysten erilaisuudesta syntyy väistämättä sanomista.

Sointulan Eläkkeensaajien suurin voimavara on Seuratalo, joka on monen harrastuskerhon kotipesä. Sointulan kaupunki ei tunnista vapaaehtoistyön arvoa ja haluaa ajaa yhdistyksen pois, koska suojellun kiinteistön korjauskulut tuottavat suurta huolta.
Neljä kaverusta miettivät Tiistaikerhon ennakkokahveilla laajoja yhteiskunnallisia asioita, parisuhdeasioita ja kaupungin toiminnan järjettömyyttä. Kaikki ovat yhdistystoiminnan konkareita ja vankkoja puolueen kannattajia, vaikka niistä asioista täytyy puhua sipiä keskenään.

Tapahtumilla on vankka side todellisuuteen, mutta tulevaisuutta uskalletaan kertomuksessa myös rohkeasti arvailla. Teksti sisältää myös vankkaa sarkasmia, joka voi tuottaa lukijalle ihmetystä kirjoittajan henkisen elämän mahdollisista häiriöistä.