Eurooppalaisinta eurooppalaisuudessa on uusi aika - se historian ajanjakso jonka varhaisin vaihe alkoi renessanssista jolloin koko tuhatvuotisen keskiajan outoa minätietoisuuden hukuttanutta unta nukkunut manner heräsi henkisesti ja sai takaisin kauan kadoksissa olleet kognitiiviset kykynsä kuten syvyysperspektiivin hahmottamisen ja ajantajun. Varsinainen havahtuminen uuteen itsetietoisuuteen aukesi niin sanotun "kartesiolaisen paradigman" kautta, ja uudet tiedolliset sisällöt löysivät opilliset muotonsa valistuksen valaistessa kuninkaaksi kohonneen kansan mielet.

Me emme edelleenkään oikein ymmärrä, miten erityistä tämä eurooppalaisuutemme suhteessa sekä omaan historiaamme että maailman muihin suuriin kulttuureihin on. Keski- ja uudenajan taitetta voidaan pitää ihmisen historian ehkä mullistavimpana aikakausien taitteena. Mikään ei ole ajatushistorian harrastajalle mielenkiintoisempaa kuin yrittää kartoittaa mitä kaikkea tuossa murroksessa tapahtui ja mihin uuden ajan tiedollisen sivistyksen syvät raiteet meitä vievät.