Saksa on taas kerran liittolaistensa kanssa lähtenyt valloittamaan lisää elintilaa naapureiltaan. Tällä kertaa asialla on Saksan sosialistinen viides valtakunta. Keski-Euroopassa liiton laajenemisyritykset pysähtyivät harmittavasti Visegrad-maiden puolustukseen. Nyt heikko kohta itään, Venäjän suureen valtakuntaan, yritettiin löytää pohjoisempaa. Patrioottien hallitsema Suomi oli tässä avainasemassa.

Ajalla, ennen kuin rautaesirippu uudelleen jakoi Euroopan kahtia, Ruotsi lähti innosta puhkuen mukaan rakentamaan uutta tuhatvuotista valtakuntaa Saksan rinnalle. Aluksi kaikki menikin hyvin. Kuherruskuukauden jälkeen sosialistinen paratiisi näytti kuitenkin todellisen luonteensa ja Ruotsista tuli viidennen valtakunnan uskollinen sätkynukke. Tämä kuitenkin sopi maan hallitukselle ja sen kannattajille enemmän kuin hyvin. Tätä he olivat halunneet jo vuosikymmeniä, olla osa globaalia valtakuntaa. Konservatiivisen patriarkalismin keinotekoinen tuote, kansallisvaltio, oli lopultakin saatu tuhottua.

Vastarintaa maassa kuitenkin oli, ja koko ajan kasvavassa määrin. Eivät Ruotsin patriootit olleet luovuttaneet, vaikka heidät oli jo aikoja sitten ajettu maan alle. He olivat kaikessa hiljaisuudessa rakentaneet organisaatiotaan ja parantaneet iskukykyään.

Tarina seuraa Ruotsin patrioottien vastarintaa ylivoimaista vihollista vastaan maihinnousun aattona ja sen jälkimainingeissa. Olisiko heillä mahdollisuus saada oma maansa takaisin vai vaipuisiko se ikiajoiksi sosialistien syliin? Tulisiko lopulta koko Pohjolasta osa sosialistista valtakuntaa?