Elämä uudessa tuvassa alkaa sujua ilman suuria vaikeuksia, vaikka niiltäkään ei vältytä. Sodan pelko on ohi, mutta Toinilla on uusia pelonaiheita - Martin Lieksa- ja soittoreissut, joilta ei tulla kotiin sovittuna aikana, vaan usein vasta päivien päästä ja viinaltahaisevana. Vaikka viina tuo hetken helpotuksen Martin ahdistukseen, paluu kotiin sumppihuuhkajan silmien eteen palauttaa sen moninkertaisena. Yksin huussissa ollessaan Martti itkee pahaa oloaan vaipuneena syvään itsesääliin, mutta onneksi valoisa huumorimiehen luonne pulpahtaa pian pintaan, ja haitari soi tuvassa entistä paremmin.

Tilda ei tunnu löytävän oikeaa suuntaa elämälleen, vaikka hetken huumaa onkin tarjolla. Pahan olonsa hän purkaa ruumiilliseen työhön ja saakin siitä itselleen piristystä. Tosin kaikki hänen päähänpistonsa eivät Toinia miellytä.