Minä, Mikko ja Annikki on omaelämäkerrallinen rakkaustarina ja remonttipäiväkirja, mutta se kertoo myös kyläpahasen kasvutarinan maan merkittävimmäksi teollisuuskaupungiksi. Kaupunki kasvaa käsi kädessä tehtaiden tuotannon kanssa. Rakennetaan kaupunginosa työläisten kodeille ja kaupunginosaan kortteli, joka nimetään myöhemmin Annikiksi. Vuonna 1966 kaupunginosa saa uuden asemakaavan, joka antaa purkutuomion kaikille 1900-luvun alussa valmistuneille rakennuksille. Annikki ei kuitenkaan antaudu suosiolla. Syntyessään kortteli on vain yksi ruutu asemakaavassa. Anutlaatuiseksi Annikin tekee se, että vain se jää muistuttamaan Tampereen Tammelan historiallisesta työläiskaupunginosasta.

Minä, Mikko ja Annikki kuvaa taistelua vanhojen rakennusten ja asumiskulttuurin puolesta. Sarjakuvaromaaniksi kasvava teos kertoo myös haaveilusta ja haaveilun riskeistä. Toteutuva unelma saattaa suuruudessaan kauhistuttaa. Unelmiin uskominen on elämää eteenpäin vievä voima. Yhteiset unelmat muuttavat maailmaa.