Oikeudenkäynnin joutuisuus on herättänyt paljon keskustelua viime aikoina. Suomi on vuonna 2000 saanut ensimmäiset oikeudenkäynnin kestoa koskevat ratkaisut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta, ja ratkaisujen määrä on jatkuvasti kasvanut. Viime vuosina on annettu erityisesti rikosprosessin kestoa koskevia ratkaisuja.

Tämä teos on yleisesitys prosessin joutuisuusvaatimuksesta osana oikeudenmukaista rikosasioiden oikeudenkäyntiä. Teoksessa selvitetään, mitä seikkoja on otettava huomioon arvioitaessa prosessiin kuluneen ajan kohtuullisuutta ja miten syytetyn oikeudet vaikuttavat prosessin kestoon. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön kautta hahmotellaan prosessin keston arviointiperusteita ja prosessin kohtuuttoman keston johdosta suoritettavaa hyvitystä. Tarkastelussa on otettu huomioon myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen sekä korkeimman oikeuden tulkintoja. Teoksessa käydään läpi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vuoden 2006 loppuun mennessä Suomea vastaan antamat rikosprosessin kestoa koskevat ratkaisut ja otetaan kantaa kotimaisen rikosprosessin mahdollisiin ongelmakohtiin.

Teos sisältää katsauksen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja prosessin joutuisuusvaatimuksen historialliseen kehitykseen. Siinä tarkastellaan yleisellä tasolla myös ihmisoikeussäännösten asemaa oikeuslähteiden joukossa ja näiden säännösten tulkintametodeja eri yhteyksissä.

Teos on hyödyllinen kaikille niille, joiden toimet voivat vaikuttaa rikosoikeudenkäynnin kestoon käytännössä, kuten tuomioistuimessa työskenteleville lakimiehille, syyttäjille ja asianajajille. Käytännön esimerkkien lisäksi se tarjoaa myös teoreettisemman viitekehyksen aiheen tarkastelulle.