"Nyt on varaa syödä lihaa ja vihanneksia!"

Loton pääpotin voittaminen on lähes mahdotonta. Silti miljoonat ihmiset palauttavat uskollisesti oman rivinsä lottoarvontaan joka viikko. Poimivat onnennumeroita unista, lasten ja puolison syntymäpäivistä, ja joku on käynyt ennustajallakin. Onnettaren kanssa ollaan tosissaan, sillä eihän sitä tiedä, jos vaikka tällä viikolla rapsahtaa...

Mikä vetää suomalaiset kupongin ääreen viikosta toiseen? Entä mitä tekee onnettaren suosima lottomiljonääri rahoillaan ja kuinka tähän suhtautuu naapuri? Millä tavalla suomalaiset ovat historian saatossa pelanneet ja miten eri tavoin pelionnea on yritetty vangita? Millaisin odotuksin Veikkaus lanseerasi uutta lottoa? Vakioveikkauksen kampanjointiin käytettiin Irwiniä, loton markkinointiin pyydettiin Armi ja Danny, miksi? Lotto-kirja tarjoaa vastauksen näihin ja lukuisiin muihin lottokansaa askarruttaviin kysymyksiin. Kirjan kuvallisen loiston takeena on Veikkauksen massiivinen kuva-arkisto.

Lotto alkoi Suomessa vuonna 1971 viihdyttää vaurastunutta ja kaupungistunutta kansaa. Yhtä tutuksi kuin lotto, tuli lotto-tyttö Hilkka Kotamäki. Kampanjakiertueilla kiertänyt lotto-tyttö houkutteli ihmiset kädestä pitäen kupongin ääreen. Onnettaren neuvot otettiin auliisti vastaan, olivathan Kotamäen superblondi, muhkea peruukki, minimekko mikroshortseineen ja uumalla keikkunut nahkainen lotto-vyö jotain ennennäkemätöntä silloisissa kauppaloissa ja kirkonkylissä.

Lotosta tuli suomalaisten lempilapsi, ylivoimaisesti suosituin rahapeli, tuttuutta ja turvaa arkeen tuonut ajanviete. Syntyi lauantain, saunan ja loton pyhä liitto, joka on säilynyt rituaalina suomalaisissa kodeissa tähän päivään saakka. Eikä loton suosiolle ole loppua näkyvissä. Seitsemän rastia onnehen: Eläköön lotto ja lottomiljonäärien maa!