Päivi Rämön neljäs pakinakokoelma viihdyttää lukijoita edellisten kirjojen tapaan. Jutuissa muistellaan menneitä ja pohditaan tulevaisuuttakin, mutta ennen kaikkea tehdään tuoreen eläkeläisen silmin kirpeitä huomioita tämän päivän elämän hupaisista ja hullunkurisista tavoista ja tapahtumista. Kirjoittaja ei pilkkaa muita kuin itseään ja jääräpäisiä tottumuksiaan, mutta usean pakinan kohdalla lukija toteaa: näinhän minäkin ajattelen.

Mukana matkassa kulkee vanha tonttu Läylämö Kurkijalka. Hänen suuhunsa kirjoittaja voi panna mielipiteitä, joita ei itse tohdi ilmaista, kuten viinakortin ja vaatepisteiden palauttamisehdotuksen.

Tulevaisuuden nuorison Rämö olettaa olevan edelleen kaikesta eri mieltä kuin aikuiset, joten 2030-luvun teinit pukeutunevat "krimiturkkeihin, huopahattuihin sekä villakankaisiin ulstereihin, joiden kauluskäänteessä on rintaneula."

Tapaamme myös ystäviä, joilla on lentävä matto, kitaraa pahoinpitelevä naapuri, rakastunut kana ja kolmesti ostettu Hanomag-pakettiauto. Eikä mies ole tosi kova jätkä, jollei uskalla kaivaa nenäänsä iskuporakoneella.