Elsa Viitaniemi o.s. Isokangas syntyi vuonna 1910 Kaustisella. Äidin kuolema keskeytti lukio-opinnot. Vapauduttuaan sisarustensa hoivaamisesta hän kouluttautui karjatalousteknikoksi. Perheen Kokkolan kodin vei 1930-luvun pulakausi.

Elsa avioitui alajärveläisen Lauri Viitaniemen kanssa vuonna 1937. Talvi- ja jatkosota erottivat heidät vuosiksi. Laurin lähdettyä jatkosotaan Elsa jäi asumaan Hoiskon kylään Tallbackan tilalle. Yhteydet Lauriin ja sisaruksiin hoituivat kirjeillä, joita säilyi lähes 450. Kirjeissä vyöryvät esiin toistuvasti mm. rahan niukkuus, työn paljous, pula tavaroista ja työntekijöistä sekä monet muut sodan vaikeudet. Talossa oli majoitettuna Inkerin pakolaisia, Karjalan evakoita ja sotavanki.

Lauri palveli ilmavoimissa Kauhavalla, mutta jatkosotaan hän lähti omalla autolla. Laurin sota alkoi 18.6.1941 Kiteeltä PionP 30:ssä ja eteni reittiä Matkaselkä-Kaalamo-Latvasyrjä-Sortavala-Räisälä-Tonteri. Marraskuussa 1941 tuli komennus Kulj. E:n Viipurin liikennetoimistoon ja sieltä mm. anneljärvelle. Perääntymisvaiheessa hän oli 41. autokomppaniassa evakuoimassa Laatokan-Karjalaa.

Elsalta puuttuivat aluksi tukirakenteet vieraassa ympäristössä. Vähitellen muodostui suhdeverkosto ja käsitys, mistä apua saattoi löytyä. Läheisimpiä aviomiehen lisäksi olivat omat veljet ja sisar. Sodan pitkittyminen ja epävarmuudessa eläminen vuosi vuoden jälkeen oli raastavaa molemmille. Lauria vaivasi joskus "pollottelu", oleskelu ilman järkevää tekemistä. Tämä erityisesti sota-ajan kirjeisiin perustuva teksti on kirjoitettu kunnianosoituksena sota-ajan sisukkaille naisille, miesten roolia väheksymättä.

Kirjoittaja Jyväskylän Yliopiston Suomen historian dosentti Matti Viitaniemi,
Elsa ja Lauri Viitaniemen poika.