Sota-ajan kirjeisiin liittyy poikkeuksellisen paljon tunteita. Sota-aikana kirje oli elonmerkki, jota odotettiin malttamattomana kotona ja Karjalan metsissä. Kun kirje saatiin, sitä ei heitetty lukemisen jälkeen pois. Taisteluiden erottamille läheisille kirjeistä tuli aarteita, jotka säästettiin ja luettiin uudestaan ja uudestaan, jopa vuosikymmenestä toiseen.

Vaikka sota-ajan kirjeet ovat olleet yksilöille arvokkaita, niin ne eivät ole kiinnostaneet tieteellistä tutkimusta laajasti kuin vasta viime vuosina. Uudessa kirjassa ovat historian, folkloristiikan, kirjallisuustieteen ja kielentutkimuksen tutkijoiden lähtökohtana olleet sodan poikkeusoloissa syntyneet kirjeet. Pääosa artikkeleista käsittelee toisen maailman sodanaikaista suomalaista kirjoittamiskulttuuria. Yksittäiset artikkelit vievät myös Suomen kaartin sotaretkelle 1830-luvun alun Puolaan, Ranskaan ensimmäisen maailmansodan sotarintamalle ja Suomen sisällissotaan.

Tampereen yliopiston Kansanperinteen arkistossa on noin 40 000 sotavuosien kirjettä, jotka ovat olleet tärkeä lähtökohta kirjan artikkeleille. Tampereelle vuonna 2014 muuttanut valtakunnallinen Postimuseo, Tampereen yliopiston tutkijat ja Tampereen historiallinen seura ovat liittäneet voimansa yhteen toteuttaessaan kirjaa. Kirjalle on antanut tukea myös Jalmari Finnen säätiö.