Kapitalismi on hyrissyt kehityksen moottorina ainakin viimeiset puoli vuosituhatta. Tunnemme nykyajan globaalin itsestäänselvyyden synnyn 1400-luvun Italian kukoistavissa kaupungeissa, samoin kuin varhaismodernin kauppakapitalismin Eurooppa-vetoisen maailmanvalloituksen seuraavina vuosisatoina.

Amsterdamin ja Lontoon roolin varhaisen globalisaation johtavina metropoleina tiedämme, samoin kauppakomppanioiden, mauste- ja orjakaupan ja siirtomaiden keskeisen merkityksen. Mutta entä miltä maailma, maailmantalous ja kansainvälisen kaupan keskukset näyttivät reunalta katsoen, sellaiselta reunalta, joka silti oli osa Eurooppaa?

Itämeren perimmäiset rannat olivat Euroopan pohjoista reunaa, harvan asutuksen, piskuisten kaupunkien ja metsäerämaiden Ultima Thulea, mutta resurssinsa ja roolinsa reunoillakin on. Teoksen johtoajatus avautuu tästä asetelmasta kysymällä millaisin keinoin, välityksin ja verkostoin Euroopan pohjoiset periferiat kytkeytyivät ja kytkettiin oman maanosansa kaupallisiin ja teollisiin keskuksiin, jotka hallitsivat kansainvälisiä hankintaketjuja ja kohta koko maailmaa.