Tutkimus käsittelee Viipurin ja Turun linnojen kunnostushankkeita ja toteutumattomia restaurointisuunnitelmia 1800-luvun lopussa. Kirjallisia ja kuvallisia lähteitä yhdistämällä tutkimuksessa tarkastellaan restaurointisuunnitelmia, linnojen merkityksiä ja tutkimushistoriaa. Restaurointisuunnitelmia analysoidaan suhteessa samankaltaiseen toimintaan Ranskassa ja Ruotsissa ja niitä tulkitaan kansallista taidetta ja perintöä koskeneiden aikalaiskeskustelujen valossa. Tutkimuksessa osoitetaan, että suunnitelmien yhtenä tarkoituksena oli muokata rakennuksista monumentteja Suomen ja Ruotsin yhteiselle historialle. Restauroiduilla linnoilla olisi korostettu Ruotsin ajan perinnön kulttuurisia ja yhteiskunnallisia merkityksiä ja rakennettu käsitystä Suomesta historiatietoisena, elinvoimaisena kansakuntana ja Venäjästä erillisenä valtiona.

This dissertation examines the unrealized restoration plans for two castles in the Grand Duchy of Finland one located at Viipuri the other at Turku during the last decades of the 19th century. By combining written sources with drawings and photographs, this dissertation examines the restoration projects, the two castles' significance and the ways in which they were investigated by scholars. It is suggested that one aim of the restoration plans was to transform the two buildings into monuments testifying to the common history of Sweden and Finland. They were meant to consolidate the Swedish basis of Finnish culture and autonomy and thus to secure them against the threatening implications of Russian imperialism.