Maisa saa hääpäivänään Jussilta sähkeen, jossa lukee: Hyvän hääpäivän muistan. Se on viimeinen viesti häneltä. Jussi on alkoholisti ja hänen rinnallaan Maisa kokee suurta turvattomuutta ja epätoivoa tulevasta. Hän lähtee opiskelemaan keski-iässä. Se antaa uutta uskoa maahan painetulle itsetunnolle. Hän joutuu käymään läpi elämän suuria kysymyksiä unien peilatessa todellisuutta. Anopin ja miniän suhde luo lisäjännitettä sukupolvien väliseen kanssakäymiseen.

Tarina ajoittuu muutamille vuosille 1990-luvulla ja on koottu päiväkirjamerkinnöistä. Yksin jäätyään Maisa joutuu taistelemaan pieniä ja suuria vastoinkäymisiä vastaan vain todetakseen, että voittamalla ne elämän ja kuoleman pelko väistyy.

Kirja on hieno, vaikuttava kokonaisuus. Se on kehityskertomus luopumisesta ja itsensä löytämisestä. Kieli on eloisaa ja koskettavaa, kerronta silti tiivistä. Ensimmäiseltä sivulta alkaen tarina ottaa lukijan valtaansa.