Voiko menneisyyden ihmisistä kirjoittaa mitä tahansa, kunhan kuvaus on tosi?

Historiaa on vääristelty ja käytetty propagandan välineenä, mutta myös totuuteen vilpittömästi pyrkivä historiantutkimus voi olla moraalisesti kyseenalaista. Esimerkiksi henkirikoksia tai intiimisuhteita tutkittaessa on otettava huomioon kuolleiden ihmisarvo ja yksityisyyden suoja.

Arkaluontoisten ja kohteelleen nöyryyttävien yksityiskohtien esiin nostaminen voi olla myös tarpeellista, jos se antaa äänen muuten vaiennetuille ihmisille, kuten köyhille, sairaille, rikollisille ja prostituoiduille. Tutkija joutuu pohtimaan, mikä on tirkistelyä ja skandaalinhakuisuutta, mikä taas eettisesti perusteltua menneisyyden moninaisuuden ymmärtämistä.

Historiantutkimuksen etiikka on ensimmäinen suomenkielinen käsikirja historiantutkimuksen moraalisista ulottuvuuksista. Se antaa välineitä pohtia ja ratkaista olennaisia tutkimuseettisiä kysymyksiä, joita kohtaavat niin ammattihistorioitsijat kuin sukututkijatkin.