Haminalaishumun 30. kirja kertoo liki viidenkymmenen suomalaisen tarinan.

Elämä ei aina ole hupaisaa, mutta takuuvarmasti surkuhupaisaa. Kirjan henkilöt ja heihin linkitetyt kansalaiset tarpovat elämäänsä usein epäonnistuen. Moni on sotkeutunut musiikkiin, joko torvisoittokunnan jäsenenä tai ainakin karaokeraakkujana.

Kirjoittaja ei piirrä kaunista kuvaa, mutta ilkeän realistinen se voi olla. Arvata saattaa, että nyt ei olla peruskoulun oppimateriaalin kanssa tekemisissä. Mutta 40 kuvan tarinakokoelmassa on aineksia yöpöytälukemiseksi.

Lentokoneessakin voi lukea, jos ottaa sen riskin, että tullaan kieltämään hirnuminen. Siis tällä kirjoittajallahan ei ole mitään tolkkua!