- Anton, ota kuva Lasken katseeni. Tyrkyt t minulle kameraa p yd n yli ja hymyilet tuota vastustamatonta hymy , jota ilman sin et olisi sin . Se sulattaa j n ja on miljoona kertaa tehokkaampi kuin F hrin mutta sana. Kun tartun kameraan, f hrim inen perusilme on kadonnut kasvoiltasi. Toinen silm hakeutuu etsimelle. Olet kuin luotu kuvattavaksi, tykk t poseerata, eik sinua tarvitse houkutella muikuilla tai mill n juustoilla. Voisin katsella sinua ikuisesti. Tulet l helle, t yt t etsimen; kaikki muu karsiutuu ylim r isen ja turhana n k kent st ni. N en vain ja ainoastaan sinut. Sormeni hakeutuu laukaisimelle. Viile metallipinta joustaa hieman alasp in, mutta en kuitenkaan paina sit pohjaan, sill haluan pitkitt nautintoani. Olet niin kaunis ja luonnollinen. Haluan raamittaa sinut n k kentt ni koko p iv ksi ja katsella vain sinua. Keski-ik inen mies Anton Tavi t rm vanhaan valokuvaan, jossa nuoruuden rakkaudella on p ll n ensimm inen h nen itsens ostama paita - Leviksen farkkupaita. Anton haluaa yhteyden Kaarinaan ja paitansa takaisin. Alkaa etsint , jonka aikana Anton k y l pi menneisyytt n Kaarinan kanssa, kohtaa vastoink ymisi ja l yt monenlaisia asioita. Mutta onko Kaarina ja farkkupaita Antonin l yt mien asioiden joukossa? Kirjan teemoina on ihmissuhteet, menneisyys, kaipaus ja haaveilu.