Muutamia vuosia sitten eli er ll maatilallaan vanha, ven l inen bajari Kirila Petrovitsch Troekurov. H nen rikkautensa, ylh inen sukuper ns ja sukulaisuussuhteensa saattoivat h net suureen arvoon siin kuvernementissa, jossa h nen tiluksensa oli. Koska h nell oli kaikkea, mit tarvitsi, niin tottui h n noudattamaan kaikkia tulisen luonteensa oikkuja ja p h npistojaan. Naapurit olivat iloissaan, kun voivat t ytt h nen pienimm tkin mielitekonsa; kuvernementin virkamiehet vapisivat kuullessaan h nen nimens . Kirila Petrovitsch piti kaikkia h nelle osoitettuja kohteliaisuuksia ik nkuin itselleen kuuluvina veroina. H nen talonsa oli aina t ynn vieraita, jotka olivat valmiina huvittamaan h nt h nen komeissa juhlissaan ja ottamaan osaa h nen melskeisiin, joskus rajuihinkin huvituksiinsa.