Varpuset ja aika on intiimi ja älykäs esikoisrunoteos. Vuoroin laulullinen, vuoroin analyyttinen kokoelma liikkuu aamiaisen kaltaisista arkisista tilanteista kaupunkiluonnon havainnointiin ja kidutusmuotojen historiaan.

Teoksessa etsitään reittejä kokemukseen, jossa voimakkaasti kokeva yksilö ja lohduttomalta tuntuva aikakausi voisivat risteytyä inhimillisyyden mahdollisuuksina. Runoissa on näin ollen rohkeaa poliittisuutta, joka näkyy puoluekannan uomaaman ajattelun sijaan tekoina, oikeiden valintojen pohdintana.

Lempeä katse löytääkin ajastamme yhä uusia syitä elää, rakastaa ja olla tekemisissä historian ja kulttuurien moni-ilmeisyyden kanssa. Tätä säestää kokoelman muodollinen monipuolisuus: nykyrunouden rinnalle tuodaan keskiajan ja renessanssin säkeistörakenteita.