Tämä runokirjani on selviytymistarina pinnalle. Tulla näkyväksi omana itsenään itselleen on kaunis kokemus. Jokaisella ihmisellä on siihen oikeus ja mahdollisuus. Jokainen tietää mitä on olla upoksissa tai ajelehtia. Ilman niitä kokemuksia ei voisi kokea mitä on päästä pinnalle ja antautua veden kannattelemaksi. Hengittää syvään ja nähdä valo. Antaa suomujen putoilla ja tulla sellaiseksi kauniiksi sieluksi - jollaiseksi jokainen meistä täällä on alun perin luotu.

Runojen syntymisen taustalla ovat erityiset valokuvat. Ne alkoivat kuiskimaan minulle omaa tarinaani. Kuvat järjestivät kirjaimeni sanoiksi ja sanat lauseiksi. Sain ääneni ja itseni kuuluville. Tulin näkyväksi itselleni. Kiitos valokuvaajalle, vaikka hänen kuviaan tässä ei nähdäkään. Sain hänen avullaan kosketuksen omaan sielunmaisemaani. ”Luojan kiitos ihmiselle on annettu kirjaimet ja kuvat niitä sielu maisemakseen tunteella sommittelee”.