Upottavalla
Suolla tuntee aistii pelon
ollessaan reisiä myöten
upoksissa kuin Myllylän Mika.
Kunnes jalat ei tunne pohjaa
olet pudonnut suon silmään
ja kun happi loppuu keuhkoista
henki ja ääni vaimenee nykien
samaan aikaan tuskien ääniin.
Lopulta tehdäkseen sinusta
suopursujen lannoitetta kukille.
Metsämiehen ammus vingahtaa
nenäsi edestä taivaan tuuliin
silloin heräät unestasi heti.
Aivan kuin noustakseen juosten
kallion laelle nähdäkseen äänen
kuullakseen oman kaiun-huudon
katsoakseen ympärilleen horisonttiin.
Kuin ikuisuuden peilin lumoihin
mistä kaikki aikoinaan syntyneet.
Silloin nuo ajatukset sai alkurysäyksen
soiden tärkeydestä meille
leipäjuuston mausta rakkauteen
sen sokeroimattomaan lakkaan.
Heräsin tokkurassa ajatuksille synkille
jotka soi nippu suopursujen tuoksuja.
Tyrmäten uneen ihanasti happamuudella
niiden voimakkailla tuoksuilla suon.
Herätys oli ikimuistoinen matka
toivon antava huomisesta päivästä
katkeran kalkkiseen elämän suruun
joka muuttui kiitollisuuden tunteeseen.
Olen elossa hengitän, hymyilen aamulle
Sinä puhdas raikas sateen tunne ilmassa
maanantai-aamuisen ilontunteen tuoja.
Upottavalla suolla aistii tuntee pelon.