Aunimarjut Karin mitallinen runo on tuttua aiemmista kokoelmista Oi (Sanasato 2005) ja Unennäkijä (ntamo 2012). Pivissä kulkijassa mitta soi entistä sisäistyneempänä: kypsänä, ironisena, herkkänä kipeänä, kauniina. Ehkä kukaan muu ei enää kirjoita näin - ja runoilija tietää sen: "Sodassa aikaa vastaan / runot ladataan.".

Tunne tiivistyy viileän älykkään tarkkailun ja viiltävän suoran kokemisen puristuksessa, ja olemattomasta tulee olevaa. Päätössarjan kotiseutumurteella kirjoitetut laulut viimeistelevät kokonaisuuden, joka tulee kestämään aikaa. "Sitä rauhaa saa / kauan kirjoittaa."

"Aunimarjut Kari on Leinonsa ja Onervansa ja koko Suomen Runottaren hyvin lukenut, ja hän on kunnon keskuslyyrikko. Hän kirjoittaa omista tunnoistaan ja omastatunnostaan, hän kuvaa elämän iloja ja murheita, rakkauden hurmaa ja epätoivon syövereitä." Kaj Chydenius, Muistin juuri 2009