”No, yritetäänkö vielä, vai annetaanko koko paskan mennä?” kirjoitti joku lyijykynällä pöytäkirjan sivuun 90-luvun taitteessa eräässä firmassa. ”Yritetään”, vastasi paperisielu Juutilainen.

Suurella ja mahtavalla metsäteollisuudella on historiassaan pieni, mutta jännittävä sivujuonne. Sen nimi on keräyspaperi. Paperitehtaiden himoittu raaka-aine.

Paperisielut on yrityshistoria, joka valottaa ensimmäistä kertaa hieman tarkemmin tätä metsäteollisuuden sivujuonnetta. Suomen Keräystuote Oy perustettiin vuonna 1987. Yrityksen mahtipontisena tavoitteena oli murtaa metsäteollisuuden omistaman, jo sotavuosista asti toimineen Paperinkeräys Oy:n monopoli ja tuoda alalle säpinää. Sitä riitti niin lamavuosien taisteluihin kuin Kilpailuviraston tutkijoiden työpöydille asti. Rinnalla kulki paperinkerääjäyrittäjien ärhäkkä ja itsetietoinen joukko, selustassa omia suunnitelmiaan teki kasvava ja nälkäinen pörssiyhtiö Lassila & Tikanoja.

Paperisielut on kertomus halusta yrittää ja innovoida, se on kertomus monopolista ja kilpailusta, mutta myös tarina ihmisistä, joilla oli unelmia, ja jotka olivat ”sielultaan aina paperi-ihmisiä".