Azerbaidzan Kaspianmeren rannalla ja muinaisen silkkitien varrella, pohjolan ja etelän, idän ja lännen, Euroopan ja Aasian rajalla, on todellinen tulen maa. Kautta aikojen sen kautta kulkeneet matkailijat ovat nähneet maan palavan. Tulta on ylläpitänyt öljy, jota on riittänyt kaikkialla. Myös tulenpalvonnan perustaja, meillä Zarathustrana tunnettu, oli syntyjään azerbaidzanilainen.

Azerbaid?anilaiset runoilijat ovat vuosisatojen ajan ylistäneet paitsi tulta, myös maan luonnon ja ihmisten kauneutta - vuoristoja, koskia ja metsiä, naisia ja miehiä - tai pohtineet elämän katoavuutta ja viinin iloja robaii-nelisäkeissä. Monasti valloitetun maan kirjallisuus on ollut monikielistä: runoilijat ovat käyttäneet niin turkin azeria kuin arabiaa, farsia, venäjää.
Tämä ensimmäinen suomeksi julkaistu azerbaidzanilaisen runouden valikoima sisältää runoja lähes tuhannen vuoden ajalta. Antologian toimittaja on Bakussa syntynyt, Suomessa 1980-luvulta lähtien asunut kääntäjä Taira Djafarova. Suomentajina ovat toimittajan lisäksi Leevi Lehto, Jukka Mallinen, Timo Malmi ja Hannu Mäkelä.