Kuvataideakatemia julkaisee Lucinden nyt kertaa suomennettuna vuonna 1799 ilmestyneen Friedrich Schlegelin Lucinden. Teoksen on kääntänyt Schlegelistä tutkimustakin tehnyt filosofian tohtori ja taiteen tutkija Veli-Matti Saarinen. Saksalainen Friedrich Schlegel (1772–1829) oli filosofi, kirjailija, kriitikko ja kirjallisuushistorioitsija. Hän oli yhdessä veljensä kanssa perustamassa klassismista irtautunutta varhaisromantiikkaa, joka ennakoi monia 1900-luvun kirjallisuudessa ja filosofiassa tärkeiksi nousseita teemoja.

Ilmestyessään vuonna 1799 Lucinde aiheutti skandaalin. Teosta luonnehdittiin ”sofistikoituneeksi irstailuksi”, ”julkeaksi karkeudeksi” ja ”sukupuolisen kanssakäynnin metafysiikaksi”. Jopa Friedrich Schlegelin varhaisromantikkojen ystäväpiirissä oltiin hämmentyneitä. Caroline Schlegelille romaani aiheutti ”enemmän tuskaa kuin iloa”. Hänen mielestään romaanissa oli ”liian vähän runoutta ja liikaa rakkautta”.

Schlegel esittää Lucindessa rakkauden ja uuden synnyttämisen teorian ja käytännön. Romanttisen teoksen tarkoituksena on yhdistää monia kaunokirjallisuuden kirjoittamisen tapoja esimerkiksi filosofiaan, kritiikkiin, filologiaan. Teoreettisen kirjallisuuden luonteen reflektoinnin ohella Lucinde myös luo jotain täysin uutta, muuttaa todellisuuttamme. Teos pyrkii muun muassa kehittämään kirjainten avulla uudenlaisen kirjallisuuden, rakkauden, avioliiton ja uudenlaisen miehen ja naisen roolin.

Monet lukijat pitivät Schlegelin rakkaus- ja avioliittokuvaa epätotena ja ohittivat moraalisesti järkkyneinä teoksen esteettiset pyrkimykset. Poikkeuksiakin oli. Esimerkiksi filosofi J.G. Fichte oli hyvin innoissaan. Hänen mielestään Lucinde oli ”yksi suurimmista nerouden tuotteista, joita tiedän”.

Moraalisen paheksunnan laannuttua teosta on luettu mielenkiintoisena kokeellisena romaanina, jonka keskeisenä tavoitteena on filosofian ja runouden yhdistämisen avulla luoda täysin uudenlainen romanttisen kirjoittamisen tapa.