Toisinaan ihmettelen, mikä kumman hinku minulla on ollut kirjoittaa runo joka asiasta. Niin vain on käynyt. Tämä on sekalainen kokoelma runoja, joilla ei ole mitään yhtenäistä teemaa, mutta runoissa taitetaan matka Lapista Helsinkiin ja armeijasta reserviin. Välillä matkustetaan Afrikkaan ja jotain jää välillekin. Tyyliäni on sanottu epätasaiseksi, olkoot se sitä siis. Epätasaista on ollut elämäkin.

Vaikka osa runoista on saanut vaikutteita todellisuudesta, ne eivät välttämättä ole ihan sanatarkasti faktaa, eivätkä varsinaisia dokumentteja todellisuudesta, vaan niitä tulee lukea fiktiivisinä kuvauksina aiheistaan. Ne eivät välttämättä ole fyysisiä kuvauksia elämästä, vaan ne ovat eräänlaista kirjoittajan henkistä mielenmaisemaa ja sellaisina niihin tulee suhtautua. Runot ovat leikkiä sanoilla ja runonhan voi kirjoittaa vaikka päivän uutisotsikosta tai jostain muusta itsensä ulkopuolisesta aiheesta.