Minä olen Ellen, Ennin ja Eeliksen äiti, nelikymppinen, eronnut, tytär tai oikeastaan orpo ja pikkusisko. Olen myös lasteni ja ex-appiukkoni sekä jackrusselinterrieri Jaskan yksinhuoltaja.

Koetan toimia oikein ja yhteiskuntakelpoisesti, mutta se ei ole aina helppoa. Vaikka kuinka yritän, en pysty pitämään kotiani siistinä ja vaatteita rypyttöminä.

Olen psykologi ja tapaan vastaanotollani monenlaisia asiakkaita, joita yritän auttaa niin kuin parhaaksi näen, vaikka omissakin haasteissani - ihimissuhteistani puhumattakaan - on tekemistä.

Ex-miehelläni on tapana sanoa, että minä olen kuin hajamielisen kokin keittämä kaurapuuro: hajuton ja mauton, pohjaan tarttunut ja suolakin on unohtunut. Joskus minusta tuntuu, että elämäni olisi paljon yksinkertaisempaa, ellen olisi Ellen.

Tuuli Jokivartion mukaansatempaava esikoisromaani on täynnä naurua ja hullunkurisuutta, tuiki tavallisen ihmisyyden ihastuttavaa arvaamattomuutta. Tarina osoittaa, kuinka oudon ja odottamattoman hyväksyminen saattaa olla avain ilon ja tarkoituksen uudelleen löytämiseen.