Ainutlaatuinen ja koskettava tositarina nykyajan musliminaisesta ja siitä, millaista on elää ainoana huoneessa Sara oli 10-vuotias, kun hän päätti perheensä toppuutteluista huolimatta alkaa käyttämään hijabia. Hän oli huivistaan hyvin ylpeä. Ei kestänyt kuitenkaan kauaa kun koulun, aikuisten ja jopa oman suvun ennakkoluulot alkoivat nakertaa Saraa: nähtiinkö hänet tästä lähtien vain huivin kautta? Sara on aina elänyt kahden kulttuurin välissä iranilaisen isän ja suomalaisen äidin lapsena. Hän on tyttö, joka on ainoa huivipäinen punk-keikan moshpitissä. Nainen, jonka on sanottu olevan liian kaunis kantaakseen huivia. Ennakkoluulot huivia käyttävistä naisista pyörivät sen ympärillä, että huivi on pakotettu, huivia käyttävät naiset ovat alistettuja, voimattomia, ja pelastuksen tarpeessa. Ainoa huoneessa on kutsu lukijalle tarkastella omia kapeita mielikuvia muslimeista. Sara on elävä esimerkki ihmisestä, jossa erilaiset arvot ja tavat elää voivat kulkea limittäin. Hän viestii pukeutumisellaan, että musliminainen voi myös olla mitä tahansa. Sara pukee huivin näyttääkseen ylpeästi muiden ihmisten rinnalla kuka hän on ja mille hänen elämänsä rakentuu. Tämä on Sara Salmanin tarina Jani Toivolan sanoittamana.